Aika tulla ilmoittamaan, että hengissä ollaan. Hiljaisuus blogin puolella on luultavasti antanut viitteitä siitä, että koneen ääressä ei oo tullu lorvittua. Loma on mennyt kuin siivillä ohi; kertakaikkisesti löin kalenterin laukun pohjalle ja nautin joulunpyhistä, läheisistä ja hetkistä, jolloin hulina ja hyvä fiilis veivät mennessään. Käperryin kullan kainaloon tilanteen sitä vaatiessa, lahjapaperit rapisten avasin innokkaana paketteja, söin jouluruokaa niin paljon että vatsaan koski ja heitin villasukat jalkaan kun palelsi. Ai että, mitä lomailua - unohtamatta treenaamista, tämän vuoden asioiden hoitamista sekä hetkellisiä turhautumisia ja itkupotkuraivareita, kun ei vaan yksinkertaisesti oikein sujunut. Kaikesta huolimatta hymy pysyy huulilla, vaikka lomaa on enää muutama päivä jäljellä ja aikatauluja olis noin about 100 kpl + asioita, mitä pitää vielä hoitaa.
Jollaintavalla tällähetkellä fiilikset on aika haikeat. Elämässä menee vaan niin perhanan hyvin, että pienikin vastoinkäyminen saattaa tuntua hieman ylitsepääsemättömältä. Tai sanoisinko, että menettämisen pelko. Mitäpä jos nyt tytön lähtiessä matkaan, matto kotipäässä vedetäänkin alta ja takaisin tullessa mua ei odotetakkaan. Tai entäpä toistepäin; jos mun matkani päässä ei olekkaan sitä, mitä mä odotan ja toivon. Tässä on tehty nyt niin helkkaristi töitä, että epäonnea en halua matkani varrelle. Menestyksen jano, tavoitteiden saavuttaminen.. Ne ovat asioita, jotka ovat päällimmäisenä meikäläisen mielessä. Niiden saavuttaminen on henkireikä, pakottava tarve - elämänjano.
Luoja miten syntejä syviä tytön mielessä on viime aikoina liikkunutkaan.
Viime aikoina olen käynyt myös ajamassa ja nuotittamassa kartturini kanssa. Pohdittiin yhdessä meidän kauden tavoitteita ja ollaan onneksi samoilla linjoilla, mitä me tältä kaudelta tahdotaan. Me molemmat ollaan aherrettu tosissaan ja valmistauduttu tähän kauteen, joten kaikinpuolin ollaan hyvinkin luottavaisin mielin vastaanottamassa tulevaisuutta. Me ollaan iskussa, auto on iskussa ja tiimi toimii kokonaisuudesssa - mitäpä muuta tähän matkalle tarvitaan? Ehkä ripaus onnea ja kuskin kaasujalan oikeaa asentoa. Mutta en yhtään epäile, etteikö nekään ois balanssissa.
Että kaikenlaista tällästä näihin päiviin. En oo varma, että heittäiskö kunnon lökövaihteen päälle ja palais takaisin peiton alle miettimään, että jos kello pysähtyis hetkeksi eikä kiiruhtais niin nopeasti kohti tulevaa työsarkaa. Tai sitten teen juuri toistepäin; painan salille kurittamaan rautaa ja karkaan koiran kanssa pitkälle lenkille tonne loskaan. Pohditaan sitten jossain vaiheessa lisää ensiviikkoa, niitä helkkarin kirjotuksia, TS:n toimittajan tapaamista, laskuja ja ton meikäläisen paremman puoliskon hellimistä.
Juttuvinkkinä vielä, että meidän tiimin nettisivut on avattu. Käy kurkkaamassa osoitteessa: www.vagmotorsport.fi
Kytkintä ylös ja avoimin mielin kohti tulevaa. Tästä taustamusaa antamaan potkua tähän mun raivopäiselle asenteelle.
http://youtu.be/XYgSHOWNE0M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti