Innostuneinkin reissumies väsähtää matkustamiseen. Tai ei niinkään matkustamiseen, mutta yksinoloon. Kaipaan sellaista totaalista kotiinpalua, läheisyyttä ja lämpöä. Yksinkertaisesti kun vaan saa sulkea silmänsä tutussa ja turvallisessa ympäristössä ja heittää herätyskello kaupan päälliseksi pois päältä. Tämän vuoksi piti Vieremän Junnu SM:stä koota kimpsut ja kampsut huoltoauton takakonttiin ja lähteä miesten matkassa toiselle puolen Suomen. Kotiin äidin helmoihin, pistää viestinä seuraavan aamun aamupalatoiveita ja paremmalle puoliskolle pyyntöä, että mitäpä jos nukuttaisiin vieretysten. Hänhän innostui ilokseni asiasta - kotiin palatessa löytyi samasta sängystä herra tuhisemassa X-asennossa, peitot ja tyynyt varastaneena. Mikä parasta; paras kotiinpaluu aikoihin tuli tsekattua kyseisenä hetkenä.
Edeltävä viikko on ollut erittäin hektinen ja uuvuttava. Miljoona rästihommaa, kisareissuun valmistautumista, pahaa mieltä riidellessä ja treeni-intoa vaikka muille jakaen. Mistä olenkin tullut yhtäläiseen päätökseen; jollei maanantai päivä ala hyvällä treenillä niin koko viikko on yhtä taistelemista. Ja jollei ekalle pätkälle tule hyvää ajoa niin hartiat lässähtää tytöltä kuin lehmän häntä. Molempien epäonnien sattuessa kohdalle saa meikäläisen itseluottoa etsiä koirien ja kissojen kanssa, sängyn alta ja jääkaapin päältä. Vieremän Junnu SM:n skabassa lauantaina otetiin takapakkia ekalla pätkällä ja kaivettiin tyttären itseluottoa aina viimisen EK:n lähtöön asti. Autolla ajo muistuttaa kun ensikertalaisen ajo-oppilaan suoritusta ja jotenkin tuntuu, että enemmän on matkustajia kun kuskeja autossa. Mistä tämä johtuu? En tiedä, mutta joudun sen tosiaan selvittämään hyvin lyhyessä ajassa. Jostain pitää keksiä lääke, mikä saa meikäläisen syömään käärmesoppaa jo ennen ensimmäistä vetoa, niin että fiilis on korkealla alusta asti. Silläkö se saadaan kulkee?
Vieremältä oli viimisen pätkän pohja-aikojen kunniaksi kotiintuomisena SM luokan 3. sija ja kisan nopeimman naisen titteli. Koska oon ahne ja asettanut tavoitteita - en oo tyytyväinen.
Mut tälläsellä viikonlopulla kun saa haavan paikattua, virtaa pattereihin ja huomisella
hiihtolenkillä viikon käyntiin niin Mikkelin SM:ssä suosittelen pysymään pois tieltä.
On meinaa draivia jäljellä tosta pohja-aika noteerauksesta. ;-)
Kiitos Vilma! :)
VastaaPoista