vapaa kuin taivaan lintu

Elämä on ollut viime aikoina kohtuu mielenvikasta. Kaiken stressin ja kiireellisyyden välissä olen silti löytänyt itsestäni haastajan, oman sisäisen kirittäjäni. Mä olen tarttunut haasteisiin ja voittanut pelkoni. Kuten kamppaamalla neulakammoni ja nappaamalla muiston niskaani. Linnulla on symbooli, joka muistuttaa minua rakkaasta isoäidistäni. ''Laura, muista aina, että vaikka linnut lentävätkin parvessa, ne jokainen kulkee silti omaa reittiään''. Lintu symboloi tietynlaista vapautta ja itsenäisyyttä. Juuri niitä asioita, joihin mä olen päättänyt itsessäni keskittyä.

Mä olen päättänyt olla itsenäinen. Mä olen tarkastellut omia motiivejani, ja asennettani. Mä huomaan, miten tällästä tietynlaista vapautta olen kaivannut aivan mahdottomasti. Tottakai mäkin olen kompastellut ja mokannut elämässäni, mutta viime päivinä mulle on selkeytynyt, mihin ne kompastelut mua silti johdattaa. Voi olla, etten tule koskaan juhlimaan YO-lakkia, se harmittaa, mutta.. Jollen mä siitä selviä, niin sit pitää äkkiä keksiä jotain muuta. Mä en voi haalia elämääni enää yhtään enempää vallotettavaa vuorta, sillä muidenkin vuorten huipuille on vielä kiipeämistä.

Yks suurin vuori on silti kaikista tärkein. Uranluonti. Olen ymmärtänyt, että tässä on turha välittää siitä, mitä muut kylillä protestoi ja puhuvat. Mä näytän kynteni keskittymällä tulevaan, oikeisiin tekemisiin ja siihen, että tästä vuoresta ei mennä ohi, ali vaan kunnialla yli. Tästä päivästä lähtien :)