WORK FOR IT!

Minun jokapäiväiseen elämään liittyy urheilu, ravinto ja lepo. Viime aikoina olen sairastellut ihmeellisen paljon ja tuntenut vain ottavani treenatessa takapakkia. Olen kärsinyt painon vaihtelusta, jatkuvasta nenäverenvuodosta ja huonosta treenin palautumisesta. Palelen jatkuvasti ja lihasjäykkyys on vaivanut niska/hartiaseudulla. Sitten pidin viikon verran tarkkaa ravintopäiväkirjaa normaalin treeni- ja kalenterin lisäksi. Johan alkoi syytä löytymään tytön huonolle tilanteellle. Ja mikä parasta; nyt on aika korjata asia.

Ihmisethän taipuvat totuttuihin tapoihin. Aamu alkaa samalla skaalalla, joku torkuttaa muutaman minuutin, joku pomppaa samalla sekunilla pystyyn. Kotiin palatessa heitämme avaimet ensimmäisenä laatikkoon ja sitten takin naulaan. Kuppi kahvia tiettynä kellonaikaan ja ravintoa kun vatsa kurnii. Mikäli harjoittelee samaa treenipätkää monta kertaa, ajaminen tulee kuin itsestään. Oppii muistamaan kivet ja kannot soratieltä ja vauhti alkaa olemaan maksimissaan. Opittu tuntimäärä liikuntaa päivittäin omaksuu tavaksi. Mutta rutiinit pitää osata muuttaa.

Olen itse niitä ihmisiä jotka omaksuu tietyt arjen rutiinit täysin omikseen. Jollen aamulla ensimmäisenä petaa sänkyä, on päiväni täynnä epäonnea. Omaksutut tavat määräävät tietyn tahdin arkeeni. Mutta rutiinit ei enää riitä, sillä mikäli haluan kehittyä urheilijana, pitää oppia ottamaan enemmän irti itsestään ja irtaututa arjen järjestelmällisyydestä. Aamuisin ei pidä torkuttaa herätyskelloa, vaan noustava ylös sängystä ja ponkaistava itsensä lenkille.

Tosin taas palaan niihin perhanan rutiineihin. Normilenkki sujuu aina, kun on napit korvilla ja musiikki antaa vauhtia. Mutta kun ei ole enää soitinta (kiitos iphone joka hajosit), ovat lenkitkin tuntuneet epämiellyttäviltä, sillä ainoa asia jonka lenkillä kuulen on oma hengitykseni. Mitä sitten? Haluan parantaa lisää kuntoani. Haluan pullistella lihaksia ja kauhistella korkkarit jalassa miten pohkeet on kuin miehillä. Toden totta haluan sitä. Osallistua poikia vastaan kisatessa ja näpäyttää kukkulan kuninkaana. Haluan seurata omaa kehitystäni ja asettaa lisää korkeampia tavotteita. Ja sitten joskus tuulettaa, kun saavutan ne.

Tajusin tänään todella, miten huonosti olen mm. syönyt, jonka vuoksi ei kehitystä ja palautusta ole halutulla tavalla saavutettu. Lepo, ravinto ja urheilu pitää olla balanssissa. On turha ihmetellä, miksi nenästä vuotaa verta ja flunssaa pukkaa päälle, jos jää kokoajan ravinnonsaannissa melkein 1000kcal miinukselle. Tai pullistella peilin edessä olemattomilla lihaksilla vaikka voimaa pitäisi olla. Paleltaa, väsyttää ja harmittaa kun energia on vähissä. Vaatii todellista tilanteentajua ymmärtää itse otettu vastoinkäyminen. Ja myöntää se myös itselleen. 

Mutta tiedättekö mikä lohduttaa? Kun keksii vihdoin syyn kaikkeen, tietää miten ratkaista ongelmat.

Ateriarytmini on hyvä, mutta oikeaa ravintoa pitää lisätä. Kun ravinto lisääntyy, voin lisätä treeniä. Tästä päivästä lähtien päätin haastaa itseni. Nyt on noin 6vkon tiukka treeni-aika, jolloin toivon huomaavani oikeiden asioiden kehittyvän, ennen tulevaa uutta vuotta ja niiden haasteita. Ensivuonna todellinen ongelma on, kun pitäisi yhdistää jatkuva leireily ja ajaminen, fysiikkatreenaaminen ja yo-kirjoituksiin valmistautuminen. Sen vuoksi palaan taas siihen, että nyt kun on aikaa - pitää se käyttää hyväksi. Vetästä sellaiset pohjat ensivuodelle, että oksat pois. Ja sitten kukkulankuninkaana tuulettaa, kun se päivä koittaa.
Heitin haasteen itselleni nyt julkisesti. Katsotaan ennen uuttavuotta, kuinka tytön käy.

Onneksi mulla on hyvät valmentajat, hyvät kannustajat ja hyvä motivaatio. Luotan siihen, että näillä aineksilla saavutan halutut tavoitteeni. Saa kannustaa, saa piiskata ja saa tulla mukaan lenkille! Nyt meikäläinen vetäsee vielä kipollisen rahkaa nassuun ja kömpii nukkumaan. Aamu alkaa juuri sillä, millä sen kuuluukin; aamulenkillä!